ArkipelagMusiikki

Anna jakaa harjoitusajan kahden soittimen kesken

By 16.1.2019 No Comments

19-vuotias Anna Hollo pääsi musiikkiluokalle yläkouluun siirtyessään ja halusi siinä yhteydessä aloittaa myös soittoharrastuksen. Hän haki Musiikkiopisto Arkipelagiin alun perin piano-oppilaaksi, mutta siihen oli niin pitkä jono, että hän ei olisi saanut paikkaa. Anna jutteli pääsykokeissa, että myös huilu voisi kiinnostaa ja huiluoppilaana musiikkiopistopaikka sitten löytyikin. Perustutkinto on nyt suoritettu ja keväällä on mahdollisesti syventävien opintojen vuoro, kevään edistymisestä riippuen.

Piano ei kuitenkaan kokonaan unohtunut, vaan viime vuonna Anna sai luvan ottaa sen sivuaineeksi. Treenatessa aika pitää nyt jakaa kahden soittimen välillä.

– Huilun kanssa olo on varmempi. Siinä ei tarvitse enää keskittyä niin paljon teknisiin perusasioihin, huilua soittaessa pystyn eläytymään enemmän ja ottamaan tunteita ja sävyjä paremmin mukaan. Huilu-esiintymiset eivät jännitä läheskään niin paljon kuin piano-esiintymiset, Anna kertoo.

– Anna on ollut oppilaanani tämänhetkisistä oppilaista kaikkein pisimpään. Hänet valittiin kuukauden musiikkioppilaaksi sinnikkyytensä vuoksi. Niin moni nykyään lannistuu ja lopettaa kesken, mutta Anna on ahkera ja edistyy hyvin. Lisäksi on hienoa, että hän otti myös sivuainesoittimen, huiluopettaja Salla Lehtilä kertoo.

Anna opiskelee Turun yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta ensimmäistä vuottaan. Tarkoituksena on valmistua äidinkielen opettajaksi.

Musiikkiharrastuksen kautta Anna on innostunut enemmän klassisesta musiikista ja ylipäänsä päässyt paremmin sisään musiikin maailmaan.

– Parhaiten mieleen jääneet musiikkimuistot liittyvät normaaleista oppilaskonserteista poikkeaviin esiintymisiin. Oppilaskonserteissa esitetään usein juuri opittu kappale ja se jännittää vielä kovasti. Kun sitten esiintyy muualla ja voi vapaasti päättää mitä soittaa ja valita ehkä jopa hiukan sen hetkistä tasoa helpomman kappaleen, soitto on usein rennompaa ja mukavampaa. Olin kesätöissä palvelukeskuksessa ja soitin siellä huilua vanhuksille. Oli mukava nähdä, kuinka ihmiset liikuttuivat ja nauttivat siitä, kun päivärutiineihin tuli jotain vaihtelua. Mielialan muutos oli ihan käsin kosketeltava, Anna kertoo.

– Toivon, että musiikki säilyy aina osana elämääni. Lisäksi sen ansiosta tulevaisuudessa olisi ehkä mahdollista tehdä äidinkielen opettajan töiden lisäksi musiikinopettajan töitä.