Opettaja Satu Ala demonstroi miltä oboe kuulostaa.
Oboe on harvinainen puhallinsoitin, jonka ääni on sielukas ja tunteikas. Elokuvien tunteelliset kohtaukset on usein soitettu oboella tai sen sukulaissoittimella, englannintorvella, jossa on oboeta matalampi ääni.
Oboe on saman näköinen kuin klarinetti, mutta toisin kuin klarinetissa, siinä on rööri suukappaleena. Oboe on sikäli kätevä soitin, että se puretaan kolmeen osaan, joten se mahtuu kulkemaan pienessä laukussa.
Arkipelagissa oboen soittamista opettaa Satu Ala. Lapsena Satu aloitti musiikkiopistouransa pianonsoitolla, mutta otti oboen sivuaineeksi opettajan ehdotuksesta 11-vuotiaana. Samaan aikaan myös Satun vuotta vanhempi veli Juha alkoi soittaa oboeta, joten kotoa löytyi soittokaveri alusta saakka.
Sisarukset soittivat yhdessä koulun konserteissa ja musiikkiopiston orkesterissa. Nykyään isoveli soittaa Tampere filharmoniassa ja Satu itse Turun filharmonisessa orkesterissa.
Oboistit ovat kysyttyjä soittajia orkestereihin ja yhteissoittokokoonpanoihin.
– Harvinaisena soittimena oboeta soitetaan usein sivuaineena, mutta juuri tuon harvinaisuuden vuoksi oboistit ovat hyvin työllistettyjä, Satu huomauttaa.
Oboen soittamista ei voi aloittaa kovin pienenä, koska se vaatii puhallusvoimaa. Lisäksi kuten puhallinsoittimissa yleensä, etuhampaiden pitäisi olla vaihtuneet. Kokoa pitäisi olla sen verran, että jaksaa kannatella soitinta ja sormet yltävät läpille. Keskimääräinen aloitusaika on noin 10-vuotiaana.
– Ensimmäinen soittovuosi menee yleensä tekniikkaharjoitteluun, mutta yleensä jo heti sen jälkeen voi lähteä mukaan yhteissoittokokoonpanoihin, mikä on todella mukavaa. Yhteissoitossa voi kokea paljon hienoja asioita, Satu hehkuttaa.
Arkipelagissa, kuten useimmissa musiikkiopistoissa, on lainasoittimia, että soittamista pääsee kokeilemaan ennen oman soittimen ostamista. Myös oboe löytyy Arkipelagin lainasoitinvalikoimasta.
Arkipelagissa opiskelevan Emmi Lummevuon mielestä oboen soitto on innostavaa.
