Musiikkiopisto Arkipelag voi jatkossa myöntää musiikkioppilaspaikkoja myös aikuisille Kemiönsaarella. Kunnan kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunta päätti tiistaina, että opisto voi jatkossa saada kuntarahoitusosuuden oppilaan ikään katsomatta.
– Viime aikoina on ollut paljon keskustelua tasa-arvosta ja ikäsyrjinnästä sekä toisaalta elinikäisestä oppimisesta myös taiteen perusopetuksen puolella. Sen tuloksena käytäntöjä on alettu muuttamaan. Myös monet muut kunnat ja kaupungit ovat avanneet opetuksen koskemaan aikuisia, Musiikkiopisto Arkipelagin rehtori Jenni Uimonen kertoo.
– Olemme myös pohtineet, että nyt kun aikuiset voivat hakea oppilaaksi, on sellainenkin kiinnostava vaihtoehto, että vanhempi ja lapsi voisivat ottaa soittotunteja yhdessä, soittoparina. Sen sijaan, että odottaa aulassa, vanhempi olisikin mukana tunnilla. Tällöin vanhempi voisi toisaalta tukea lapsensa oppimista, toisaalta oppia itsekin siinä samalla, Uimonen visioi.
Musiikkiopistossa on aiemminkin ollut mahdollista opiskella aikuisena ns. yleisellä osastolla, jossa lukukausimaksut ovat kunnan ja valtion tukemia oppilaspaikkoja korkeammat. Nyt aikuiset voivat hakea myös normaaleja oppilaspaikkoja.
– Vielä 90-luvun loppupuolella oli sellainen ajatus, että soittoharrastus pitää aloittaa jo lapsena ja myöhemmin ei enää ehdi kelkkaan mukaan. Nykyään ajatellaan, että koska tahansa on hyvä aika aloittaa musiikkiharrastus, Musiikkiopisto Arkipelagin kontrabasso-opettaja Siiri Anttonen kertoo.
Anttonen itse aloitti soittoharrastuksen yläkouluikäisenä ja jatkoi musiikkilukioon, jossa hän sai tehostartin soittoharrastukselle.
– Vanhempana aloittava voi tehdä paljon kirimistä, kun osaa jo lukea ja analysoida, ja motivaatio on huipussaan. Sitä kautta oppiminen voi olla osin jopa helpompaa ja nopeampaa kuin lapsena.
”Myöhään” aloittaminen ei estänyt Anttosen kohdalla uraa musiikin parissa, vaan hän työskentelee musiikkitaito- ja kontrabasso-opettajana sekä keikkailee Aura-trio bändinsä kanssa aktiivisesti. Anttonen on myös huomannut, että mikään soittaminen ei mene hukkaan.
– Siihen aikaan, kun itse aloitin soittoharrastuksen, oli vain yksi rata, jota mentiin ja piti soittaa vain yhtä soitinta. Nykyään suhtaudutaan myönteisemmin myös esimerkiksi sivuaineisiin, eli toisenkin soittimen soittamiseen sekä soittimen vaihtamiseen. Arvo ei ole pelkästään siinä, että osaa jonkun yhden asian täydellisesti, vaan voi myös opiskella useampaa asiaa tai soitinta ja saada kattavamman näkemyksen maailmasta. Eivätkä nämä kaksi sulje toisiaan poiskaan.
Lopettamisenkaan ei tarvitse olla lopullista.
– Murrosiässä lopahtaneen soittoharrastuksen voi myös aloittaa uudelleen. Ei ole mitenkään välttämätöntä ajatella, että jossain kohtaa tehty lopetuspäätös on lopullinen. Soitintakaan ei kannata myydä heti. Esimerkiksi parin vuoden kuluttua, aikuisena tai vaikka eläkeiässä kipinä saattaa syttyä uudelleen ja siitä on hyvä jatkaa, Anttonen kannustaa.
Kuvassa Kontrabasso-opettaja Siiri Anttonen
