Arkipelag

Soitinkisa: huilu vai harmonikka?

Jokaisen muusikon mielestä oma soitin on paras. Soitinkisa-juttusarjassa asetetaan vastakkain kaksi soitinta ja Musiikkiopisto Arkipelagin opettajat pääsevät kehumaan oman soittimensa parhaita puolia toiseen verrattuna oikein luvan kanssa.

Nina Källberg on toinen Musiikkiopisto Arkipelagin kahdesta huiluopettajista. Ninan äiti oli Sibelius-Akatemiassa huilunsoittoa opiskellut musiikinopettaja, joten 8-vuotias Nina aloitti huilunsoiton äidin opastuksella.

– Silloin Kemiönsaarella ei vielä ollut musiikkiopistoa, joten kun olin oppinut alkeet, aloimme käydä yksityisopettajalla Salossa joka toinen viikko.

Myöhemmin Nina siirtyi yksityisopetuksesta Turun konservatorioon, teki siellä huilunsoiton jatkotutkinnon, ja valmistui huilunsoitonopettajaksi vuonna 1992. Opiskeluaikana Nina soitti myös kitaraa ja pianoa. Erityisesti jälkimmäinen on osoittautunut rikkaudeksi, sillä hän pystyy säestämään oppilaitaan.

Kemiönsaaren musiikkikoulu perustettiin vuonna 1982 ja Nina alkoi heti opettaa siellä opintojensa ohella. Matkan varrella koulu yhdistyi kahden muun opiston kanssa ja sai nykyisen nimensä: Musiikkiopisto Arkipelag.

– Ehkä olen viihtynyt opistossa niin kauan, koska koen tämän tärkeäksi työksi, erityisesti lasten ja nuorten kanssa tekemisen. On mahtavaa nähdä oppilaan matkan ylämäet ja toisaalta kannustaa jatkamaan niillä alamäkiosuuksilla. Aina tunnit eivät ole pelkkää soittamista, välillä tunneilla myös käydään läpi muita iloja ja murheita.

Pari vuotta sitten Nina aloitti uuden harrastuksen: pasuunan soiton.

– On tosi hauskaa olla vaihteeksi oppilaan roolissa. Siitä tulee uutta näkökulmaa tekemiseen. Nyt muistan ja ymmärrän taas, millaista on tulla tunnille, kun ei ole yhtään ehtinyt harjoitella!

Musiikkiopisto Arkipelagin harmonikkaopettaja Samuli Jokinen aloitti soittoharrastuksen 9-vuotiaana Keijo Lounan oppilaana Laitilassa. Haitarin lisäksi koskettimet ja piano tulivat mukaan 13-vuotiaana. Samuli osallistui laulumestarikursseille, kilpailuihin ja monenlaisiin koulutuksiin Suomessa ja ulkomailla. Harrastus jatkui ammatiksi ja Samuli valmistui Turun ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogiksi vuonna 2006.

– Muusikkona minulla on klassinen koulutus, mutta myös vahva pop-jazz -tausta sekä harmonikan että koskettimien ja pianon parissa. Ajattelen musiikkia kokonaisuutena, enkä rajoita genrejä, joiden parissa työskentelen. Teen jazzia, klassista, tangoa, poppia ja työskentelen myös kapellimestarina teatterissa, Samuli kertoo.

– Harmonikka on tietyllä tavalla konservatiivinen soitin ja on minun juttuni tuoda se osaksi sellaisia genrejä, joissa sitä ei ole kuultu niin paljon. Opetusfilosofiani menee tämän kanssa käsi kädessä. On hyvin yksilöllistä mistä kukakin tykkää ja tunnilla voidaan mennä oppilaan mieltymysten mukaan. Haitarilla kaikki toimii!

Tällä hetkellä Samuli on freelance-muusikko, kapellimestari, säveltäjä, sovittaja, opettaja.

– Soitonopetuksen mukana tulee tietynlainen kasvatusvastuu ja musiikinopetusvastuu. On hyvin yksilöllistä, miten ihmiset kehittyvät ihmisenä ja soittajana. Minustakin on mielenkiintoista nähdä tämä oppilaan matka. Esimerkiksi yksi pienenä soittoharrastuksen aloittanut oppilaani juuri joutui lopettamaan, koska hän lähti armeijaan.

Millaisia soittimia huilu ja harmonikka sitten ovat ja mitkä niiden erot ovat?

Nina: Huilu on niin kevyt soitin, että oppilas voi kuljettaa sitä repussa ja polkea itse pyörällä soittotunnille.

Samuli: Auts, paha aloitus! Joo, harmonikan kanssa pitää käydä salilla, mutta hyvä puoli, on että sitten on myös paremmassa kunnossa! No ei, tuo on kyllä totta, harmonikka on liian iso pyörän selkään. Pienet harmonikat tosin ovat kevyempiä, painavat vain pari kolme kiloa. Jopa 4-vuotias voi aloittaa haitarinsoiton. Isommat harmonikat taas painavat n. 15kg.

Nina: On olemassa myös tosi pieniä huiluja, eli huilunsoitonkin voi aloittaa pienenä. Tosin äänen saaminen huilusta on haastavaa, huilisti joutuu pähkäilemään alussa pidempään ennen kuin se onnistuu.

Samuli: Haitarista saa äänen heti. Lisäksi haitarilla voi soittaa yksin moniäänisiä teoksia. Haitarista on sanottu, että se on yhdenmiehen orkesteri. Silti se toimii hyvin myös yhteissoitossa: kamariorkestereissa ja bändeissä yhtälailla.

Nina: Niin, huilulla ei voi soittaa yksin hienoja sointuja, niin kuin harmonikassa. Siihen tarvitsee soittokaverit. Mutta yhteissoitto onkin mukavaa! Huilun sen sijaan voi virittää tosi helposti vaikkapa pianon mukaan. Se ei niin vain onnistu harmonikalta. Toisaalta harmonikka taitaa pärjätä ilman pianoa.

Samuli: Joo, harmonikka pitää viedä ammattilaiselle silloin kun se täytyy virittää. Voi tosin mennä pari vuotta helposti, ettei soitinta tarvitse virittää. Jotkut ovat 10 vuottakin virittämättä ja hyvin menee. Se riippuu myös soittamisen määrästä. Sen sijaan haitarissa on parempaa se, että äänen väriä on helppo muuttaa ja siinä on valtava ääniala.

Nina: Antaudun tässä kohtaa. Huilussa on kolme oktaavia.

Samuli: Haitarissa 7!

Nina: Mutta huilun voi purkaa osiin ja ottaa pelkän suukappaleen ja soittaa vaikka tuikkaria!

Samuli: Haitari on verrattain uusi ja vielä kehittyvä, tämän päivän soitin. Nyt on tulleet digihaitarit, mikä on tuonut uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Se on mielenkiintoista!

Nina: Huilu on ollut pitkään aika samanlainen. Materiaalien suhteen on ollut kokeiluja, mutta sinällään soitin ei ole muuttunut pitkään aikaan.

Samuli: Haitarin palje on hieno, ainutlaatuinen asia. Se mahdollistaa tosi paljon äänen värin muokkaamista. Se kuinka kovaa vetää paljetta, vaikuttaa siihen kuinka kovaa haitari soi. Näppäinten painalluksen voimalla ei ole merkitystä, voimakkuus tulee yksinomaan palkeesta. Haitarilla voi myös soittaa mitä vaan musiikkia. Se on minusta maailman monipuolisin soitin.

Nina: Myös huilulla voi soittaa ihan mitä vaan, vanhaa, uutta, klassista, jazzia, lattareita, kansanmusiikkia, ihan mitä vaan. Oppilaiden soitamme eniten klassista ja kevyempää, esim. elokuvamusiikkia. Huilulla on kuitenkin hauskaa soittaa myös yhdessä harmonikan kanssa!

Johtopäätös: mikä onkaan paras soitin?

Nina: Huilu.

Samuli: Harmonikka!